HELKA – LEMMINKÄISEN ÄITI
Maammo maammonen
äiti lieto Lemminkäisen
kave komean koltiaisen
patvisen pahantekijän
Poikaansa pienokaista
rinnoillansa ruokkieli
helmassansa hellitteli
kaikella viisau´ella kasvatteli
Opetti opit elämän
synnyt salatut suojaksi
tiedot tietäjän tueksi
loitsut luonnonluennaksi
Kasvoi pojasta kiivas koltio
kolttoinen koheltaja
levoton kairojen kulkija
mahdoton mieleltänsä
epäpätöinen tavoiltansa
rujojen riitojen riimittäjä
Ei äitin opit päässä pysy
ei mieleen mahu sanojen suojat
ei viisau´ et valtavanhemman
ei vaarat elon hetteistä hukuttavista
Räävitteli riekkui riettauksissa
kulki kiersi kahnauksissa
epäsointuja soitteli
Kerran kohtasi kovemman
vahvaväkisen vastustajan
päätyi pukarin pitelemäksi
ruho rajusti runnelluksi
Näin lieto Lemminkäinen
Manan majoille matkasi
Helka – äiti Lemminkäisen
kokee kummaa kipua
vilu kova kehoa viiltää
aavistus musta
mietteitä musertaa
Hetken suree surkeutta
kohta toimeen tomeraan tarttuu
huoli kulkee kintereillä
suru siivittää askeleita
Poikasensa, pienoisensa
etsii sieltä, etsii täältä
etsii päivän, etsii toisen
sykkynä sylen syvästä
portimona paljoilla palaksilla
örönä öisestä kiveliöstä
sutena suuret salot
kaarnena korvet karut
Nostaa kannot
kaataa kivet
potkii piilot piennarten
Loimee luontonsa ykseyteen
yhdeksi kaikkeen olevaiseen
Kysyy puilta, kysyy teiden kiviltä
valittavat vaivojansa
vikojansa vikovat
kysyy kuulta kelmeältä
mustan taivaan tietäjältä
kuu ei kummoista kuiskaile
kysyy päivän valolta
auringon kehrältä keltaiselta
valkoisen taivaan tietäjältä
saa vastauksen viimeisen
”Poikasesi, pienoisesi
Manan mannuille matkasi
Manan vuolaille virroille
Manan sijoille syville
Etsi kelpo kulkukeino
käy´ä alisen alhoihin
matkata Manalan mannuille
kulkea polut pimeät
varoa henkien synkkien sijoja
viekkaitten virtoja”
Helka – äiti Lemminkäisen
löytää taitavan tekijän
kanteleitten kaivertajan
kannuksien kokoajan
”Anna mulle vahva venho
rau´ankarvainen ratsu
siivet sulavat sujahella
alisen alhaisiin aaltoihin
Tuonelan tummille teille
Manan mustalle taivaalle.
Kuoleman kumoan
poikoani pelastan
voimalla emojen ikiaikaisten”
Käy Tuonelan tielle
Manan mustalle taivaalle
alisen alhaisiin aaltoihin.
Löytää poikansa poloisen
alta vedestä virtaavasta
palasina pitkin pohjaa.
Kerää kehon kituliaan
vie vesille vienoisille
rannoille rauhaisille.
Palasista pojan parsii
meden mahdilla yhteen liittää
loitsii luotteen lujittavan
taidoilla emojen ikiaikaisten
Nousee lieto Lemminkäinen
ikiunesta upottavasta
hurmaisesta horroksesta
Ilonsa äiti ilmituopi
toruu kuiten poikoansa
”Ota oppi opiksesi
vastuu vääristä teoistasi
oivalla oma osasi.
Kaikki täällä yhteen liittyy
Luojan luotujen verkossa.
Ei voi tuhota ja turmella
rajattomasti rikkoa
elon kaunista kirjoa.
Inehmo on osa suurta salaisuutta
elonkierron rattaassa
vaka vanhaa viisautta.
Samaa kiertoa käymme
taattosen taivaan alla
maaemon sylistä syliin
kuolema ja elämä uusi.
Kaik´on tasaväkiset
ei mies naista vahvempi
ei nainen lasta viisaampi
ei lapsi luoduista pienintä parempi.
Nöyränä kulje elosi täällä
yhtenä elämän ihmeistä.”