HELKA – LEMMINKÄISEN ÄITI



Maammo maammonen

äiti lieto Lemminkäisen

kave komean koltiaisen

patvisen pahantekijän


Poikaansa pienokaista

rinnoillansa ruokkieli

helmassansa hellitteli

kaikella viisau´ella kasvatteli


Opetti opit elämän

synnyt salatut suojaksi

tiedot tietäjän tueksi

loitsut luonnonluennaksi


Kasvoi pojasta kiivas koltio

kolttoinen koheltaja

levoton kairojen kulkija

mahdoton mieleltänsä

epäpätöinen tavoiltansa

rujojen riitojen riimittäjä


Ei äitin opit päässä pysy

ei mieleen mahu sanojen suojat

ei viisau´ et valtavanhemman

ei vaarat elon hetteistä hukuttavista


Räävitteli riekkui riettauksissa

kulki kiersi kahnauksissa

epäsointuja soitteli


Kerran kohtasi kovemman

vahvaväkisen vastustajan

päätyi pukarin pitelemäksi

ruho rajusti runnelluksi

Näin lieto Lemminkäinen

Manan majoille matkasi


Helka – äiti Lemminkäisen

kokee kummaa kipua

vilu kova kehoa viiltää

aavistus musta

mietteitä musertaa


Hetken suree surkeutta

kohta toimeen tomeraan tarttuu

huoli kulkee kintereillä

suru siivittää askeleita


Poikasensa, pienoisensa

etsii sieltä, etsii täältä

etsii päivän, etsii toisen

sykkynä sylen syvästä

portimona paljoilla palaksilla

örönä öisestä kiveliöstä

sutena suuret salot

kaarnena korvet karut

Nostaa kannot

kaataa kivet

potkii piilot piennarten


Loimee luontonsa ykseyteen

yhdeksi kaikkeen olevaiseen

Kysyy puilta, kysyy teiden kiviltä

valittavat vaivojansa

vikojansa vikovat

kysyy kuulta kelmeältä

mustan taivaan tietäjältä

kuu ei kummoista kuiskaile

kysyy päivän valolta

auringon kehrältä keltaiselta

valkoisen taivaan tietäjältä

saa vastauksen viimeisen


”Poikasesi, pienoisesi

Manan mannuille matkasi

Manan vuolaille virroille

Manan sijoille syville

Etsi kelpo kulkukeino

käy´ä alisen alhoihin

matkata Manalan mannuille

kulkea polut pimeät

varoa henkien synkkien sijoja

viekkaitten virtoja”


Helka – äiti Lemminkäisen

löytää taitavan tekijän

kanteleitten kaivertajan

kannuksien kokoajan

”Anna mulle vahva venho

rau´ankarvainen ratsu

siivet sulavat sujahella

alisen alhaisiin aaltoihin

Tuonelan tummille teille

Manan mustalle taivaalle.

Kuoleman kumoan

poikoani pelastan

voimalla emojen ikiaikaisten”


Käy Tuonelan tielle

Manan mustalle taivaalle

alisen alhaisiin aaltoihin.

Löytää poikansa poloisen

alta vedestä virtaavasta

palasina pitkin pohjaa.

Kerää kehon kituliaan

vie vesille vienoisille

rannoille rauhaisille.


Palasista pojan parsii

meden mahdilla yhteen liittää

loitsii luotteen lujittavan

taidoilla emojen ikiaikaisten


Nousee lieto Lemminkäinen

ikiunesta upottavasta

hurmaisesta horroksesta


Ilonsa äiti ilmituopi

toruu kuiten poikoansa

”Ota oppi opiksesi

vastuu vääristä teoistasi

oivalla oma osasi.

Kaikki täällä yhteen liittyy

Luojan luotujen verkossa.

Ei voi tuhota ja turmella

rajattomasti rikkoa

elon kaunista kirjoa.

Inehmo on osa suurta salaisuutta

elonkierron rattaassa

vaka vanhaa viisautta.

Samaa kiertoa käymme

taattosen taivaan alla

maaemon sylistä syliin

kuolema ja elämä uusi.

Kaik´on tasaväkiset

ei mies naista vahvempi

ei nainen lasta viisaampi

ei lapsi luoduista pienintä parempi.

Nöyränä kulje elosi täällä

yhtenä elämän ihmeistä.”