AINO
Päivitetty: 25. toukok. 2021

Niin kasvoi neito kaunoinen
äidin helmoista
isän varjeluksessa
veljiensä vertaisena
hennoksi heinän korreksi
taipuisaksi pajun vitsaksi
herkäksi kedon kukaksi
Aino hauras haaveilija
kaunosielu kirkasotsa
unelma uljaasta urhosta
ylväästä ylkästä
kultaisesta kumppanista
hellästä huomenhuomasta
romanttisesta rakkaudesta
Kulkee rannan raivikoita
antaa tuulen tuiverrella
auringon kehrän keinutella
aamukasteen autereella
illan ruskon ruostehella
suven suloisessa sylissä
Kohtaa ylkän ylpeän
unelmien uljaan urhon
veljensä korskean kamun
Aino hiljaa hymyileepi
arkana arasteleepi
ujona uumoileepi
sulhoa salaa ihaileepi
”Tullos tyttö tanssiin tuimaan
halaukseen huimaan
hellyys on herjaa
tunteet tuulien turhuuksia”
Nostaa tytön typertyneen
alle alistaa armottomaan
rikkoo rauhan rikkumattoman
anastaa Ainon ainokaisen
sielun viattoman vioittaa
Katoaa korskea koljanteri
illan hämyyn häviääpi
jää Aino ainoksensa
mieli maahan murrettuna
keho kivun kalvamana
Nousee, nostaa mielen rippeet
kulkee kotiin kaluttuna
häväistynä, revittynä
sielu pieneksi pilkottuna
Taatto tarkka toimissansa
katse kiinni kiperässä
ei kuule tytön tuskaa
ei näe mieltä mustaa
Veljet keskenään kisailevat
aikaansa ajattavat
ei kuule tytön tuskaa
ei näe mieltä mustaa
Itkut ilmoille ilmaiseepi
emolle ehtoiselle
Äiti toruu tyttöänsä
syytteet sanaiset sinkautti
häpeän helat helahutti
”Tyttö kelvoton kepeä
ei ole syytä syytetyssä
ei otteissa onnettomissa.
Miksi heiluit hepenissä
hienoissa helmoissa houkuttelit?
Ei sovi tytön kuljeskella
yksin rannoilla riekkuella.
Anna ajan kulua
valituksen vaimentua
ongelmat on omiasi
murheet muualle muhenna”
Aino murheen murtamana
sielu rikki revittynä
keho kivun kalvamana
ei kuule isä
ei näe veljet
ei ymmärrä äiti
Läksi yhden, kulki toisen
raskas rintaa raapaisee
Ei Päivätär piinaa poistanut
ei Kuutar kipua kumonnut
Saapuu rannoille aavoille
istuu kivelle kirjavalle
vierelle veteen virtaavalle
Näkee kolme kaunokaista
Vellamon veden neitoa
leppoisilla lainehilla
auvoisilla aalloilla
”Tule Aino ahdingosta
anna veden viekoitella
Vellamon väen houkutella.
Aallot huolet hukuttaapi
vesi viillot voiteleepi”
Astuu Aino auvoisille aalloille
leppoisille lainehille
veden syliin syvimpään
Vellamon veden neidoksi
Huomenhuolet häviävät
murheet rannoille murenevat
ahdingot aaltoihin vajoavat
kivut kiville kirpoavat
Aino Vellamon veden neito
Aino aaltojen ahvenainen
hauki maailmojen välissä
ei ole verkkoon vieteltävissä
ei onkeen ongittavissa
ei haaviin haukattavissa
Neito vahva itsessänsä
vapaa rajojen rikkojilta
vapaa mielen muokkaajilta
vapaa tunteiden turjakkeilta
vapaa valheilta vilpillisiltä
Vapaa omalle elämälle
oman tien kulkijalle