LAUNI - POHJAN NEITO
Launi – Pohjan Neito
Sariolan sorja sisko
emonsa elon ilo
isonsa ilkikuri
Kaunis on katsella
korea on kuunnella
Sanat sujahtavat sukkelaan
terävä on tiedon virta
toiseksi ei jää torailussa
ei mietteiden mittelyssä
Launi – Pohjan sorea neito
helyt hienot hopeaiset
kaulallansa kultaiset käämit
varrellansa sopa soma
silkkinen taivaan sineä
Kosijoita tupa täysi
sulhoja suuri sali
Ei emolla valtaa valita
ei isolla ilmaista
”Tiedän kyllä tahtoni
haluni halavaiset
Itse mieheni valitsen
puolisoni punnitsen
En huoli miestä matalaa
en vätystä vetelää
en köyhää kurjimusta
en vanhaa vaivaista
Valitsen uroon urhean
sulhon sutjakan
nuoren ja notkean
maailman miehen mittaisen
Miehen vaimon rinnalle
vakaan ja luotettavan
hellä huomassansa
lempeä lapsillensa”
Launi – Pohjan Neito
ottaa sulhoista suloisimman
urhoista uljaimman
varreltansa vakaimman
mieleltänsä mieluisimman
Kosijoiden kisan karkein
pakeista pahoin pahastui
rukkasista raivostui
Nostaa vihan vimmaisen
alisen alhaiset aallot
mielen mustat myrskyt
sisältään surman sudet
Vainoaa vaanii neitoa nuorta
seuraa Sariolan sorjaa siskoa
Kohtaa kapon kankahalla
kimppuun kavahtaa kaunokaisen
riistää raastaa hienot helyt
rikki repii vaatteet valkeat
Hetken hämmentyy neito nuori
tovin tokenee taistosta
potkii puree peijoonaa
korjaa kielen kipakan
manaa mahdin mahtavan
lausuu loitsut lujimmat
kutsuu korpit korttaamaan
kuiskaa karhut kaatamaan
sanoittaa sudet suojelemaan
Manan mahti mahtava
loitsu luja luonnostansa
miehen mielen murtavi
matalaksi maan madoksi
kurjaksi kaiken muotoa
Menee mies matkoihinsa
sudet syöksee sysimetsään
karhut kaataa katajikkoon
korpit korttaa korpeikkoon
Neito nousee notkuen
nojaa päätä puuta vasten
voipuneena voimissansa
ylen ymmällään yksinänsä
”Pääsin pätöinen pälkähästä
loitsin loitsut lujimmat
manan majojen mahtisanat
keinot kovat kelvottomalle
Minua ei niljat nujerra
ei häijyt häpäise
eikä miehet madalla
Minun on mieleni
minun on kehoni
elämäni rautaiset rajat”
Lapin Akka